Ain'Elisabet Pennanen,
Palkkapiian päiväkirja: Romaaninovelli
(1915)
“ Huonotapainen ei missään suhteessa ole. Äkäinen, pikkumainen ei myöskään. Kaikki ulkonainen meillä on aivan honnette. Mutta muuten vaan on niin eristäytynyt ja itseensä sulkeutunut kuin maailmasta poikki. Voi, olla poikki ihanasta maailmasta, kun on mies, rikas, mahtava! Kuinka raskitseekin! Eikö hän tunne, käsitä? Millä hetkellä tahansa voisi painaa rintaansa vasten kuumimman kaaoksen, millä hetkellä tahansa tähdet taivaalla piirihyppyynsä kutsua! Mutta hänen epäpersoonallisuutensa ei tavoittele toisilta ihmisiltä mitään, ei rakkautta, ei ystävyyttä, kunniaa! ”

