vicomte de François-René Chateaubriand

“ Opaskin seisahtui, ja kun espanjalainen helposti ymmärtää kaikki jalot tunteet, niin hän näytti liikutetulta ja oivalsi, että Maurilainen katseli nyt entistä isänmaatansa. Vihdoin Aabenserraagi katkaisi äänettömyyden.
"Opas", hän huudahti, "ole onnellinen! Elä salaa minulta totuutta, sillä tyynyys oli vetten pinnalla sinun syntymähetkelläsi, ja uusikuu syntyi samana päivänä. Mitä torneja ovat nuot, jotka välkkyvät kuin tähdet yli vehreän metsän?"
"Se on Alhambra", vastasi opas.
"Entä tuo toinen linna tuolla toisella kunnaalla?" kysyi Aaben-Haamet. ”

“ Granadan viimeisen kuninkaan miekka oli asetettu kuvien alapuolelle. Aaben-Haamet kätki murheen rintaansa ja sanoi vaan, katsellessaan noita tauluja, leijonan tavoin: "Me emme osaa maalata."
Jalomielinen Lautrec, joka näki, että Aabenserraagin silmät ehdottomasti kääntyivät Boabdilin miekan puoleen, sanoi hänelle. "Maurilainen ritari, jos olisin aavistanut, että tulitte kunnioittamaan tätä juhlaa läsnä-olollanne, niin täällä en olisi ottanut teitä vastaan. Joka päivä kadotetaan miekka, ja olen nähnyt urhoollisimman kuningasten joukossa jättävän miekkansa onnelliselle viholliselleen." ”

“ Aaben-Haamet kirjoitti kuun valossa Blancan nimen Kahden sisarensalin marmoriin arapialaisilla kirjaimilla, jotta tässä salaisuuksien palatsissa olisi entisten lisäksi vielä yksi, jota matkustaja itsekseen saisi arvotella.
"Maurilainen", Blanca sanoi, "tämä leikki on kauhistuttavaa. Jättäkäämme tämä paikka! Nyt on elämäni kohtalo ikipäiviksi ratkaistu. Pane mieleesi sanani: Jos moslemilaiseksi jäät, olen sinun toivoton rakastajasi, jos kristityksi tulet, niin olen sinun onnellinen puolisosi." ”

“ Naisen äänen, kasvonsävyjen ja katseiden välillä on sellainen sopusuhtaisuus, joka ei petä milloinkaan sitä ihmistä, jonka rakkaus on vallannut. "Siellä on huurini", virkkoi Aaben-Hamet. Hän kuunteli sykkivin sydämin, mutta kun hän kuuli useamman kerran mainittavan Aabenserraagin nimeä, niin vielä voimakkaammin tykytti hänen sydämensä. ”

“ Lautrec, teidän ehkä käy onnellisemmin, kuin minun."
"Haavani eivät salli minun taistella tämän jalomielisen ritarin kanssa", Lautrec sanoi viehättävällä ja kohteliaalla äänellä. "En tahdo", hän lisäsi punastuen, "tietää riitanne syytä enkä urkkia salaisuuttanne, joka kentiesi tuottaisi kuolettavaisen haavan poveeni. Kohta taas syntyy rauha välillänne, kun minä lähden pois, jollei Blanca käske minua jäämään jalkojensa juureen."
"Ritari", Blanca sanoi, "jääkää tänne veljeni luokse ja pitäkää minua sisarenanne! Kaikkien täällä koossa olevien sydämet ovat murhetta täynnä. ”

“ Hänen mielestään sopi Aaben-Haametin itämainen kertomistapa niin hyvin tuohon haltijattarien asuntoon, jossa hän käveli rakastettunsa kanssa. Hänen sydämensä joutui yhä enemmän rakkauden valtoihin; hän tunsi polviensa horjuvan; hänen täytyi lujemmin nojautua kuljettajansa käsivartta vasten. Aaben-Haamet kannatti suloista taakkaansa ja lausui: "Oi! miksi en ole mainio Aabenserraagi!"
"Silloin minua et niin paljoa miellyttäisi", Blanca sanoi, "Sillä tilani olisi huolestuttavampi. Pysy tuntemattomana vaan ja elä minua varten! Useasti kuuluisa ritari ei maineeltaan muista rakkauttaan." ”

“ Blanca näytti levolliselta; koko hänen sielunsa kuvautui hänen silmissään. Vilpitön Espanjatar ei edes koittanut peittää sydämensä salaisuutta. Kotvasen vaiti oltuaan Aaben-Haamet nousi seisaalleen, kumarsi don Rodrigon tyttärelle ja poistui salista. Lautrec, jota Maurilaisen käytös ja Blancan katseet olivat kummastuttaneet, lähti ulos mieli täynnä epäluuloa, joka pian muuttui varmuudeksi.
Don Carlos jäi yksin sisarensa kanssa. "Blanca", hän sanoi hänelle, "selitä minulle, minkä tähden jouduit niin hämillesi, kun tuo muukalainen astui tänne." ”

“ Aaben-Haamet mietiskeli silloin ihmisen kohtalon ja onnen vaihettelevaisuutta, hän ajatteli, kuinka valtakunnat joutuvat perikatoon, kuinka viholliset äkkiarvaamatta olivat hyökänneet Granadaan, juuri kun sen asukkaat olivat ilon vallassa, ja kuinka sen kukkaköynnökset äkkiä vaihtuivat kahleiksi. ”

“ Tuntuu siltä kuin tässä maassa hellät tunteet olisivat aivan tukahduttaneet sotaisen mielen, jollei kunniakkaan urotyön tarvitsisi aina seurata rakkautta, ennen kuin se on todellinen.
Kun Aaben-Haamet kaukaa erotti Granadan syrjimmäisten rakennusten harjat, niin hänen sydämensä alkoi sykkiä niin valtavasti, että hänen täytyi pysähdyttää muulinsa. Hän pani kätensä ristiin rinnallensa, loi katseensa tuohon pyhään kaupunkiin ja seisoi äänetönnä ja liikkumatonna. ”

“ Santa Fén herttua otti Aabenserraagin vastaan arvokkaalla, vaan kuitenkin teeskentelemättömällä kohteliaisuudella, niin kuin Espanjalaisten tapa on. Tämän kansan käytöksessä ei huomaa mitään orjallista, se ei pidä pitkistä korupuheista, jotka ilmaisevat halpaa ajatustapaa ja alhaista mieltä. Ylhäisen herran ja talonpojan kieli on samallainen, tervehdys samallainen, kohtelijaisuuden osotukset, tavat ja käytösparret ovat samallaiset. Mutta niin kuin Espanjalaisen avomielisyys ja vieraanvaraisuus muukalaista kohtaan on rajaton, niin on hän kostossansakin kauhea, jos hän petetään. ”

“ Hiljainen huudahdus pääsi ehdottomasti Blancan huulilta, kun hän huomasi Aaben-Haametin. "Ritarit", Blanca sanoi samassa, "tässä on se uskoton, josta olen teille niin paljon puhunut. Katsokaa vaan, ettei hän vie teistä voittoa. Samallaisia, kuin hänkin olivat Aabenserraagit, eikä kukaan ollut heidän vertaisensa uskollisuudessa urheudessa ja ritarillisuudessa."
Don Carlos lähestyi Aaben-Haametia. "Maurilainen ritari", hän sanoi, "isältäni ja sisareltani olen saanut kuulla nimenne. Arvellaan, että olette ylhäistä ja urhoollista sukua, ja olettekin kunnostaneet itseänne jalolla käytöksellänne. ”

“ Aaben-Haamet hyppäsi maahan ja otti pelkäämättä don Carloksen vastaan. Hän torjui Espanjalaisen ensi lyönnit, ja tämän miekka murtui Damaskon terästä vastaan. Kahdesti onnen pettämänä don Carlos itki vimmoissaan ja huusi viholliselleen: "Lyö Maurilainen, lyö! Aseettomanakin don Carlos uhmaa sinua ja koko uskotonta heimoasi!"
"Sinä saatat tappaa minut", Aabenserraagi vastasi, "mutta minä en lyö sinuun pienintäkään haavaa enkä ole sellaista koskaan edes ajatellutkaan. ”

“ Espanjalaisella, joka on koko päivän puhumatta, joka ei ole mitään nähnyt, joka ei halua mitään nähdä, joka ei ole mitään lukenut, mitään tutkinut, ei tehnyt mitään havaintoja, on järkähtämättömässä päättäväisyydessään tarpeeksi turvaa vastoinkäymisten hetkellä.
Nyt oli don Rodrigon syntymäpäivä, ja Blanca oli pannut toimeen isänsä kunniaksi tertullian eli pienen juhlan tuossa viehättävässä yksinäisyydessä. Santa Fén herttua pyysi Aaben-Haametia istumaan nuorten naisten keskelle, joita muukalaisen turbaani ja viitta näkyi suuresti huvittavan. ”

“ Blanca ei ollut saattanut isänsä poissa ollessa jättää rakastettua veljeänsä, joka oli luovuttanut hänelle kaiken omaisuutensa, ja jota ei hän ollut nähnyt seitsemään vuoteen. Don Carloksessa oli kansansa urheus ja uljuus. Hän oli hirmuinen kuin uuden maailman valloittajat, joiden joukossa hän oli tehnyt ensimmäiset asekokeensa, jumalinen kuin ne espanjalaiset ritarit, jotka voittivat Maurilaiset, ja hänen sydämessään hehkui Cidistä peritty viha uskottomia vastaan. ”

“ Ximenan jälkeläinen lausui.
"Sinua rakastaisin", Maurilainen vastasi, "enemmän, kuin mainetta vaan vähemmän kuin kunniata."
Aurinko oli laskenut taivaan rannan taakse sill'aikaa, kun molemmat rakastavaiset kävelivät pitkin Alhambran saleja. Ne kaikki olivat he jo kulkeneet lävitse. Mitkä muistot niistä olivat jääneet Aaben-Haametin mieleen! Täällä sulttaanitar henki hyvänhajuista suitsutusta, jota poltettiin hänen jalkojensa juuressa. Tuossa erillään olevassa kammiossa hän somisteli itseänsä kaikilla Itämaiden koristuksilla. ”

“ Aaben-Haamet vastasi: "Jos kristityksi jäät, olen sinun lohduton orjasi; jos moslemilaiseksi tulet, olen sinun uljas puolisosi."
Rakastavaiset lähtivät pois tuosta vaarallisesta palatsista. Blancan ja Aabenserraagin rakkaus kasvoi päivä päivältä. Ja se, että Blanca rakasti Aaben-Haametia ainoastaan hänen itsensä tähden ja ettei mikään muu syy vaikuttanut sitä hellää kohtelua, jota Aaben-Haamet sai kokea, ilahutti tätä niin suuresti, ettei hän ilmaissutkaan syntyperäänsä Santa Fén herttuan tyttärelle. ”

“ Kuinka onnellisia kohdatessaan toisensa niin pitkän ajan perästä! Kuinka monin kerroin he uudestaan vannoivat iankaiken rakastavansa toinen toistaan!
Kaksi mustaa orjaa talutti heidän luokseen numiidialaisen hevosen, jonka selkään satulan asemesta oli purppuravyöllä sidottu leijonannahka. Sen jälkeen tuotiin gaselli Blancan tykö. "Hallitsijatar", Aaben-Haamet sanoi, "tuossa on kotimaani metsäkauris, joka on melkein yhtä keveä liikkeissään, kuin sinäkin!" Blanca otti itse pois kopasta tuon viehättävän eläimen, joka ikään kuin kiitollisuuden osoitteeksi loi häneen mitä suloisimman katseen. ”

“ Pelko voitti kaikki muut hänen sydämensä tunteet, kun hän ajatteli, että Blancan täytyy kuolla hänen tähtensä. "Ehkäpä perästäkin", hän sanoi itsekseen, "kristittyjen Jumala on totinen Jumala? Onhan tämä Jumala jalojen sielujen Jumala, koska hän on Blancan, don Carloksen ja Lautrecin Jumala."
Tällaiset mietteet mielessä Aaben-Haamet odotti levottomana huomispäivää, ilmottaaksensa silloin päätöksensä Blancalle ja vaihtaakseen kyynelensä ja surunsa iloiseen ja onnelliseen elämään. Ennen iltaa hän ei saattanut mennä Santa Fén herttuan palatsiin. ”

“ Aaben-Haamet ilmestyi taas kolmantena vuonna, niin kuin muuttolinnut, jotka rakkaus keväisin tuo meidän ilmanaloihimme. Hän ei tavannut Blancaa rannalla, mutta tuo uskollisen Arapialaisen rakastettu kirjoitti hänelle, että Santa Fén herttua oli matkustanut Madridiin ja että don Carlos oli saapunut Granadaan. Don Carloksen mukana oli tullut ranskalainen sotavanki, joka oli Blancan veljen ystävä. Maurin sydän oli pakahtua, kun hän luki tämän kirjeen. Hän lähti Malagasta Granadaan mitä surullisimmilla enteillä. ”

“ Oi, onnellista Aaben-Haametia! oi onnen päivää! Luulin jo, että Blanca oli unohtanut minut tämän ranskalaisen ritarin tähden."
"Ja se on kaikki sinun tuottamaasi onnettomuutta!" don Carlos huudahti vuorostaan vihan vimmassa. "Lautrec on ystäväni ja ilman sinua hän olisi veljeni. Vaadin sinulta hyvitystä niistä kyynelistä, joita olemme saaneet sinun tähtesi vuodattaa." ”

“ Ainoa päätös, jonka saatan tehdä arvoasi loukkaamatta on se, että päästän sinut valoistasi ja koitan täyttää ikuisella poissa-olollani ja kuolemallani ne velvollisuudet, jotka meillä kummallakin on omaa Jumalaamme, omaa isänmaatamme ja sukuamme kohtaan ja jotka nyt olemme lyöneet laimin. ”

“ Milloin nostaa hän tulisella liikkeellä kätensä, milloin antaa hän niiden veltosti vaipua alas. Jolloinkulloin hän kiitää, ikään kuin hekkumasta hurmaantuneena ylöspäin ja laskeutuu taasen ikään kuin murheen murtamana. Hän kääntää päänsä, näyttää kutsuvan jotakuta näkymätöntä olentoa, tarjoaa kainosti ruusunpunaisen posken uuden puolison suudeltavaksi, pakenee ujona, palaa taas ystävällisen näköisenä kaikessa loistossaan, liikkuu reippain ja melkein sotaisin askelin ja liitää sitten uudestaan nurmikolle. ”

“ Sen jälkeen kun kaikki olivat virkistäneet itseänsä, pyydettiin Blancan tanssimaan erästä kansallistanssia, jossa hän voitti ketterimmät gitaanatkin. Hänen täytyi vihdoin myöntyä ystäviensä pyyntöihin. Aaben-Haamet oli vaiti, mutta vaikk'ei suu sanellut, niin puhuivat kuitenkin hänen rukoilevaiset katseensa. Blanca valitsi vilkkaan zambranimisen tanssin, jonka Espanjalaiset ovat lainanneet Maureilta.
Eräs nuorista naisista rupesi kitarilla soittamaan muukalaisen tanssin nuottia. Don Rodrigon tytär veti hunnun kasvoiltaan ja otti valkoisiin käsiinsä eebenpuusta tehdyt kastanjetit. ”

“ Useinpa Granadan naisten yhdenkaltainen puku herätti hänessä hetkeksi toivon; kaukaa katsoen kaikki kristityt naiset olivat hänen sydämensä haltijattaren näköisiä, vaan läheltä katsoen ei yksikään ollut kauneudessa ja sulossa hänen vertaisensa. Aaben-Haamet oli vihdoin käynyt kaikki kirkot lävitse tavatakseen tuota muukalaista naista, olipa hän tunkeutunut Ferdinandin ja Isabellan haudallekin, mutta se olikin suurin niistä uhrauksista, mitkä hän siihen asti oli rakkautensa hyväksi tehnyt. ”

“ Sankarin miehuus kun hänellä on ja kärsivällisyys, joka kestää kaikki koettelemukset, niin hänen on mahdoton taipua kovan onnen alaiseksi; hän joko masentaa sen tai masentuu itse. Hänessä on jotenkin vähän sitä, mitä nimitetään neroksi; mutta hänessä on tuliset intohimot, jotka korvaavat sen sivistyksen, jonka tuottaa aatteiden sukkeluus ja runsaus. ”

“ Nämät perheet säilyttivät uudessa isänmaassaan vanhan isänmaan muiston. "Granadan paratiisi" eli aina heidän mielessänsä. Äidit mainitsivat sen nimeä vielä rintaa imeville lapsilleen. Tsegrien ja Aabenserraagien romansseilla he tuudittivat ne uneen. Joka viides päivä he rukoilivat moskeessa kasvot Granadaan päin kääntyneinä. He anoivat, että Allah antaisi valituillensa takaisin tuon riemujen maan. Turhaan Lotofaagien maa tarjosi maanpakolaisille hedelmiään, vesiään, vihannuuttaan ja säteilevää aurinkoaan. ”

“ Amerikan luonto humisevine ikuhonkineen, jylhän-ihanine maisemineen, koskineen ja jokineen kehitti hänen aistiansa, joka jo ennenkin oli herkkä huomaamaan ja käsittämään luonnossa löytyvää kauneutta. Täällä luonnon helmassa, erillään ylen sivistyneestä ja teeskennellystä Euroopasta ja tavoiltaan yksinkertaisten ihmisten seurassa hän eli alkuperäistä luonnon elämää, jota hän aina oli ihaillut. Kuitenkaan ei tämä yksinäisyys näytä häntä kauvaa miellyttäneen, sillä jo 1792 hän palasi takaisin isänmaahansa. ”

“ Vieläkin näette muutamia tahroja marmorissa; siinä on niiden onnettomien verta, jotka joutuivat Boabdilin epäluulojen uhriksi. Niin kohdellaan teidän maassanne niitä miehiä, jotka viettelevät kevytmielisiä vaimoja."
Aaben-Haamet ei kuunnellut enää Blancan sanoja; hän heittäytyi polvilleen ja suuteli kunnioituksella esi-isiensä verta. Samassa hän nousi seisaalleen ja huudahti: "Oi Blanca, näiden ritarien veren kautta minä vannon rakastavani sinua Aabenserraagien järkähtämättömyydellä, uskollisuudella ja palavuudella." ”